KKO:1983-II-3
- Asiasanat
- Oikeudenkäyntimenettely, Kuolinpesä
- Tapausvuosi
- 1983
- Antopäivä
- Diaarinumero
- R79/1137
- Taltio
- 4127/82
- Esittelypäivä
Avioehtosopimuksen mukaan avio-oikeutta ei ollut ennen avioliittoa saatuun omaisuuteen. Miehen kuolinpesää vastaan ajettuun, omistusoikeutta rakennukseen koskevaan juttuun oli myös leski kuolinpesän osakkaana haastettava vastaajaksi riippumatta siitä, oliko hänellä avio-oikeus miehelle ehkä kuuluneeseen oikeuteen rakennukseen.
IV-jaosto
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
A oli D:tä tämän alaikäisen pojan B:n holhoojana ja E:tä B:lle määrättynä uskottuna miehenä vastaan ajamassaan kanteessa Ulvilan KO:ssa lausunut, että hänen Noormarkun kunnassa omistamalleen tilalle oli vuonna 1973 valmistunut asuinrakennus, jonka rakennuksen rakentamiseen oli hakenut ja saanut rakennusluvan hänen 3.8.1976 kuollut poikansa, Noormarkusta ollut C, vaikka rakennuslupa olisi tullut hakea A:lle. Rakennukseen käytetty puutavara oli otettu tilan metsästä sekä tilan entisestä asuinrakennuksesta ja rakennukseen oli käytetty tilan metsän myynnistä saatuja varoja sekä tilan muutakin tuottoa, minkä lisäksi A oli ollut takaajana rakentamista varten otettuun lainaan, jota oli lyhennetty metsän myynnistä saaduilla varoilla, eikä A ollut myöskään allekirjoittanut maanvuokralain säännösten vastaista C:n teettämää 15.1.1973 päivättyä ko. tilaa koskevaa vuokrasopimusta. C:n, jolta oikeudenomistajina jäivät leski D ja poika B, jälkeen toimitetussa perunkirjoitustilaisuudessa oli kuitenkin A:lle ilmoitettu ja perukirjaan merkitty, että ko. rakennus kuului C:lle kuolinpesään. Tämän vuoksi A oli vaatinut sen seikan vahvistamista, että edellä selostettu rakennus kuului mainittuun tilaan sekä että rakennuksen siten omisti A.
D:n holhoojantoimessaan ja E:n uskottuna miehenä vastustettua kannetta KO p. 8.11.1977 oli lausunut selvitetyksi, että A oli 15.1.1973 päivätyllä vuokrasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla oikeuttanut 3.8.1976 kuolleen poikansa C:n rakentamaan kanteessa mainitulle tilalle rakennuksen ja että C oli nimissään tekemästä hakemuksesta, jonka asiakirjoihin oli liitetty edellä mainittu suostumuksen sisältänyt asiakirja, saanut 12.4.1973 päivätyn rakennusluvan ja tämän nojalla rakennuttanut tilalle kuollessaan jonkin verran keskeneräiseksi jääneen asuinrakennuksen. Mutta kun A vastoin vuokrasopimuksen sisältyvää suostumusta ja rakennuslupaa ei ollut voinut näyttää hänen ja C:n tarkoituksena olleen, että rakennus tulisi kuulumaan kiinteistöön ja siten A:n omistukseen eikä se, oliko A ja millä määrällä osallistunut rakennuskustannuksiin, sellaisenaan ratkaissut rakennuksen omistusta, KO oli hylännyt kanteen.
Turun HO, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun t. 21.6.1979 oli katsonut tosin selvitetyksi, että koi. rakennuksen rakentamiseen käytetty puutavara oli otettu tilan metsästä, että rakentaminen oli ainakin osittain rahoitettu tilan metsän myynnistä saaduilla tuloilla ja että rakennus oli rakennettu tilan tarpeita varten. Kuitenkin vuokrasopimukseksi nimetyn asiakirjan sisältö osoitti ja jutussa oli myös näytetty, että tuon asiakirjan tarkoituksena oli ollut oikeuttaa C rakentamaan tilan maalle tarvitsemiaan rakennuksia A:ta erikseen kuulematta ja häneltä lupaa kysymättä. Asiaa arvosteltaessa oli myös otettava huomioon, että C oli A:n ainoana lapsena hänen ainoa perillisenä, eikä C:n omistaman rakennuksen rakentamista A:n omistamalla maalle siten voitu pitää poikkeuksellisena menettelynä. A:n ja C:n, jotka kumpikin asuivat rakentamiseen ryhdyttäessä tilalla C:n sitä viljellessä, oli, koska A ei vastoin antamaansa rakennuksen rakentamista koskevaa suostumusta ja C:lle myönnettyä rakennuslupaa ollut näyttänyt rakennuksen kuuluvan kiinteistöön, katsottava tarkoittaneen, että rakennettava rakennus tulisi olemaan C:n. Koska B:llä C:n oikeudenomistajana oli tuohon rakennukseen nähden sama oikeus kuin C:llä oli ollut, HO oli näillä ja KO:n muutoin mainitsemilla perusteilla jättänyt asian KO:n päätöksen lopputuloksen varaan.
A pyysi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 3 §:n 1 kohdan nojalla lupaa hakea muutosta HO:n tuomioon ja lupahakemukseensa sisällytti muutoksenhakemuksen. D holhoojantoimessaan ja E uskottuna miehenä vastasivat hakemukseen.
KKO t. myönsi muutoksenhakuluvan.
C:n perukirjaan merkityn avioehtosopimusta koskevan selosteen mukaan D:llä oli ollut avio-oikeus C:n heidän avioliittonsa päättämisen jälkeen saamaan omaisuuteen. Myös D oli siten perintökaaren 18 luvun 1 §:n mukaan C:n kuolinpesän osakas, jota saman kaaren 2 §:n 1 momentin nojalla oli kuultava jutussa vastaajina, riippumatta siitä, oliko hänellä avio-oikeus C:lle ehkä kuuluneeseen oikeuteen kanteessa tarkoitettuun rakennukseen. Viivytyksen välttämiseksi KKO otti myös D:n omana vastineena huomioon kaiken sen, minkä hän oli jutussa holhoojana esittänyt vastaajaksi haastetun poikansa B:n puolesta ja ratkaisi jutun heti myös D:n osalta.
Tutkiessaan jutun KKO katsoi selvitetyksi, että HO:n tuomiossa tarkoitetun pinta-alaltaan 171 neliömetrin suuruisen rakennuksen rakentamiseen käytetty puutavara oli pääosin otettu A:n omistaman tilan metsästä ja vähäisiltä osin myös hänen omistamastaan tilan vanhasta päärakennuksesta. Sanottu rakentaminen oli rahoitettu osaksi tilan metsän myynnistä saaduilla A:lle kuuluvilla tuloilla sekä osaksi hänen poikansa C:n palkkatuloilla ja rakentamista varten ottamalla pankkilainalla, josta A oli mennyt omavelkaiseen takaukseen. Uusi rakennus oli rakennettu asumiseen kelpaamattomaksi tulleen vanhan päärakennuksen sijaan tilan tarpeita varten. A oli yhdessä C:n kanssa muuttanut tai ainakin heidän tarkoituksenaan oli ollut yhdessä muuttaa uuteen rakennukseen asumaan. KKO katsoi sen sijaan jääneen selvittämättä, että A ja C olisivat HO:n tuomiossa mainitulla vain A:n allekirjoittamalla vuokrasopimukseksi nimetyllä asiakirjalla tarkoittaneet C:n yksin saavan omistusoikeuden asiakirjan nojalla rakennettaviin rakennuksiin tai että sanotulla asiakirjalla toisaalta olisi tarkoitettu tehdä maanvuokrasopimus A:n ja C:n välille.
Edellä olevan perusteella KKO, vaikka rakennuslupa uuden rakennuksen rakentamiseen oli myönnetty yksin C:lle, katsoi A:n ja C:n yhteisenä tarkoituksena olleen, että mainittu rakennus tuli heidän yhteiseen omistukseensa. Tämän vuoksi KKO, kumoten HO:n tuomion ja KO:n päätöksen sekä hyläten kanteen enemmälti, harkitsi oikeaksi vahvistaa, että A ja C olivat omistaneet ko. tilan uuden asuinrakennuksen yhteisesti ja että A:lla siten C:n kuoltua edelleen oli osaomistajan oikeus rakennukseen.
Oikeusneuvos Manner, joka oli eri mieltä, hyväksyi jutun esittelijän mietinnön, jossa esitettiin, ettei KKO myöntäisi muutoksenhakulupaa. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan itse asiasta Manner katsoi, ettei ollut syytä muuttaa HO:n tuomiota.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Nybergh ja Hiltunen sekä ylimääräiset oikeusneuvokset Ketola ja Roos